“Leikki on lapsen työ”, kuulee sanottavan. Totta se on, mutta leikin merkitystä ei sovi vähätellä pelkäksi lasten jutuksi. Se on aikuisillakin alati läsnä –ja siitä voi hakea apua esimerkiksi myös työelämään ja työn motivoittamiseen. 

Leikit ja pelit ovat meissä ihmisissä syvällä. Olemme taitavia viihdyttämään itseämme tavoilla, joihin kuuluu jonkinlainen järjestelmällinen struktuuri ja johon liittyy joku ulkopuolinen konteksti. 

Lapset lähtevät tavattuaan spontaanisti leikkimään hippaa, ja koska leikin yleisen säännön tietävät kaikki, leikkiin lähtö on helppoa. Kuitenkin hyvin pian aletaan lisäämään sääntöjä: tämä sohva onkin turvapaikka, lattiaan ei saa koskea liikkuessa, matot ovatkin laavaa jne jne. Uudet struktuurit luovat iloa ja jännitystä sekä pitävät mielenkiintoa yllä.

Aikuisten illanvietossa, joku kaivaa Spotifyn esiin ja alkaa soittamaan kasariklassikoita, ja muut yrittävät arvata esittäjän ja biisin nimen. Nopein oikein tietänyt saa vuoron soittaa oman biisin. Sitten siirrytään toiseen vuosikymmeneen, genreen tai kansallisuuteen, ja sama jatkuu. Syyt ja seuraukset ovat samat kuin lasten pelissä.

Filosofi Johan Huizinga loi aikoinaan käsitteen Homo Ludens, leikkivä ihminen. Hän on esittänyt ja osoittanut leikkien ja pelien keskeisen roolin kulttuurien kehityksessä. Yksi hänen keskeisiä käsitteitään on ”taikapiiri”. Taikapiiri on se tila, johon ihminen leikin ja pelin tiimellyksessä siirtyy. Tylsä, pelottava, hektinen tai mikä tahansa muu ympäristö vaihtuu hetkessä taikapiiriksi, jonka parissa on mukavampaa ja motivoivampaa olla. 

Tätä taikapiiriä me ihmiset rakennamme ympärillemme jatkuvasti. Hoidan vielä nämä viisi sähköpostia ja sitten palkitsen itseni kahvilla. Tai juoksulenkillä on helppo kuvitellla tylsän ja sateisin asfaltin sijaan juoksevansa olympiakisoissa ja maali on juuri tuossa seuraavaan lyhtypylvään kohdalla ja sitten seuraavan ja seuraavan…

Leikkivä ihminen on siis kaikkea muuta kuin suorittava kone. Homo Ludens pyrkii aina saamaan laajentamaan tekemistään tai tehtäväänsä leikiksi – myös ryhmässä. ”Lyödäänkö vetoa, että” on hyvin tyypillinen aloitus, jos ihmisiä on paikalla yli kaksi ja käytettävissä on hieman löysää aikaa. Toisaalta, jos ryhdytään vaikka yhdessä poimimaan marjoja, niin hetkessä siitä tulee kilpailu. Kilpailun jälkeen tulee yhtä nopeasti lisää reunaehtoja: ”joo joo, mutta keskityinkin laatuun ja roskattomuuteen”.

Pelit ja leikit siis rikastavat kokemuksia ja tuovat tylsiinkin asioihin suurempaa merkitystä tai yhteisöllisyyttä puhumattakaan monimutkaisten tehtävien välietapeista ja -saavutuksista. Tähän nähden onkin suorastaan älytöntä, että työelämästä on pyritty vuosikymmenien tai -satojen ajan poistamaan kaikki pelit ja leikin omaisuus. Työ pitää ottaa tosissaan ja vakavasti. 

Onneksi uusi aika on käsillä ja yhä suurempi joukko ihmisiä ymmärtää, että tekemisestä pitää nauttia. Ja kun nauttii, niin tuloksetkin paranevat. Ja kun tulokset paranevat, voi nauttia taas enemmän. Ilo tuo positiivisuuden kierteen.

Yritysten kasvun suurimpia esteitä tulevina vuosina on saada riittävästi osaavaa ja työssään viihtyvää henkilökuntaa. Päivänselvää on, että näitä haluttuja työntekijöitä ei riitä kaikille. Kun osaajat ovat niukkuustekijä ja heillä on varaa valita, he valitsevat paikkansa viihtyisyyden, ilon ja yhteisöllisyyden mukaan. Siksi yritykset, jotka käyttävät pelillistämistä työntekijäkokemuksen parantamiseen, ovat kärjessä ja saavat mahdollisuuden kasvaa – myös tulevaisuudessa.

__________

Mikäli sinulla on kysyttävää tai kommentoitavaa tästä kirjoituksesta, ota yhteyttä alla olevalla kommenttiboksilla, Facebook-viestillä tai sähköpostilla. Liity alta myös postituslistallemme, niin saat joka kuun alussa uutiskirjeemme!