Pelien opetuskäyttö on saanut tuulta purjeisiinsa viime vuosina. Vaikka asenne opetuspelejä kohtaan on vielä varovainen, tarjontaa löytyy silti jo jonkin verran. Tarjokkaiden opetuksellisuuden ja laadun kirjo on kuitenkin melko moninainen. Mitkä muuttujat sitten vaikuttavat opetuspelin laatuun ja toimivuuteen? Pureudumme tähän aiheeseen kolmiosaisessa Hyvän opetuspelin kriteerit -blogisarjassamme, jossa esittelemme teille kahdeksan kriteeriä hyvän opetuspelin tekemiseen.

Opetuspelien onnistuminen ja laatu ovat monesta muuttujasta ja tekijästä kiinni. Tehdessä oppii, ja meillä NordicEdulla on kahdeksan hyvän opetuspelin kriteeriä, jotka olemme laatineet oppimamme, opiskelemamme ja kokemamme pohjalta. Kun nämä kahdeksan kriteeriä huomioidaan pelin tekoprosessissa, sen laatu ja opetuksellisuus ovat vakaalla pohjalla. Tässä blogisarjassa esittelemme nämä kahdeksan kriteeriä, ja tässä ensimmäisessä osassa käsittelemme näistä kolmea ensimmäistä. Nämä ovat:

  1.  pelillisyyden ja opetuksellisen sisällön yhdistäminen pelin rakenteeseen
  2.  selkeyden ja tavoitteiden kommunikoinnin tärkeys
  3.  pelaajan aktivointi ja vaikuttamisen mahdollisuuden tarjoaminen

Ensimmäinen hyvän opetuspelin kriteeri on siis se, että opetuksellinen sisältö yhdistetään pelimekaniikoihin saumattomasti. Hyvät opetuspelit luovat kiinnostavan ympäristön oppisisällölle, jossa käsiteltävä ongelma tai kokonaisuus esitetään rajatusti esimerkiksi tarinan muodossa. Kun pelimekaniikat yhdistetään oppisisältöön, pelaaminen vie oppisisältöä ja tarinaa eteenpäin, ja vastavuoroisesti jo käsiteltyä oppisisältöä tarvitaan pelissä etenemiseen. Kun pelaajalla on halu edetä pelissä, etenemiseen tarvittavaa asiaa haluaa oppia entistä suuremmalla innolla. Tällöin pelaajalla on sisäistä motivaatiota, aitoa halua pelata ja tätä kautta oppia pelimekaniikoihin upotettu oppimateriaali. Sisäinen motivaatio onkin oppimiselle otollisempaa kuin ulkoinen motivaatio, eli pelin ulkoisista syistä, kuten pakosta tai palkinnoista pelaaminen.

Pelimekaniikoiden ja opetuksellisen sisällön yhdistämisessä on tärkeää löytää tasapaino. Jos pelissä on suhteessa liikaa oppisisältöä, pelillisyyttä on vastavuoroisesti vähemmän ja tätä myötä sen tuomaa hauskuutta ja kiinnostavuutta myös vähemmän. Lisäksi, on hyvä muistaa, että tietoa voi omaksua vain rajatun määrän kerrallaan, joten senkin puolesta opittavaa asiaa tulee esittää kohtuudella. Jos pelillisyyttä on puolestaan oppisisällön kustannuksella liikaa, pelin opetuksellinen arvo heikkenee ja pelillisyys vie huomiota opittavalta asialta.

Selkeys on ensisijaisen tärkeää kaikissa oppimateriaaleissa – eivätkä opetuspelit ole poikkeus tähän. Sääntöjen, rakenteen ja tavoitteiden selkeys onkin hyvän opetuspelin toinen kriteeri. Sääntöjen selkeys on näistä kolmesta yksinkertaisin; on syytä kertoa pelaajalle mitä pelissä saa ja mitä ei saa tehdä. Jos säännöistä ei ole tehty tarpeeksi näkyviä ja ymmärrettäviä, se saattaa aiheuttaa turhauttavia epäonnistumisia, jotka vähentävät pelin parissa viihtymistä.

Rakenteen merkitys on opetuspeleille jokseenkin samanlainen kuin esimerkiksi oppikirjoille; peleissä oppimateriaali ja pelillisyys on syytä jakaa sopivan kokoisiin kenttiin, polkuihin ja tehtäviin kuten kirjoissa on syytä jakaa sisältö lukuihin ja kappaleisiin. Näin pelissä välietappeja ja tehtäviä pelaamalla pikkuhiljaa rakentuu käsitys isommasta opittavasta kokonaisuudesta. Tämä myös auttaa siinä, ettei tietoa tule omaksuttavaksi liian paljoa yhdellä kertaa.

Tavoitteiden suhteen on ensisijaisen tärkeää pitää pelaaja aina selvillä siitä, mitä ollaan tekemässä ja mikä on käsiteltävä aihe. Näin pelaaminen ei päädy päämäärättömäksi. On hyvä tehdä selkeäksi pelin opetuksellinen päätavoite ja sen lisäksi pienempiä välitavoitteita. Näin tavoitteet vastaavat myös rakenteen jaottelua pienemmistä osista koostuvaan kokonaisuuteen. Välitavotteita läpäistessä pelaaja kokee onnistumisia samalla edeten kohti isomman päätavoitteen saavuttamista ja oppisisällön hallitsemista. Tavoitteet auttavat myös motivoinnissa, sillä tavoitteiden saavuttaminen tuntuu onnistumiselta – olivat itse asetettuja tai valmiiksi pelissä.

Kolmas ja viimeisenä tällä kertaa käsiteltävä hyvän opetuspelin kriteeri on pelaajan aktivointi ja vaikuttamisen mahdollisuuden tarjoaminen. Tämä liittyy nykyään vallalla olevaan konstruktivistiseen oppimisnäkemykseen, jonka mukaan oppija itse rakentaa aktiivisesti tietojaan. Ero vanhempaan behavioristiseen näkemykseen on se, että siinä oletetaan opettajan siirtävän tietoa oppilaalle. Konstruktivistisessa näkemyksessä oppilas taas kasaa tietonsa aiemmin opitusta koostuvan “kivijalan” päälle. Opettaja on prosessissa ohjaavassa ja auttavassa roolissa, oppilas aktiivisena tiedonjäsentäjänä. Olennaista oppimisen onnistumiselle konstruktivistisessa näkemyksessä on esimerkiksi itse tekeminen, sosiaalinen vuorovaikutus, aiemmin opitun tiedon hyödyntäminen, itselle mieluissan oppimistyylin löytäminen sekä opittavien asioiden sisäistäminen ja tärkeäksi kokeminen.

Kun opetuspeli edellyttää aktiivisuutta, konstruktivistisia ajatuksia noudattava oppimistilanne syntyy helposti: jos pelaaja ei ole itse aktiivinen, peli ei etene. Tällöin peli siis vaatii panostamista ja keskittymistä. Aktiivisuutta edellyttävässä pelissä pelaaja on oppimisensa ohjaksissa, jolloin valinnat ja päätökset tuntuvat itse tehtyinä merkityksellisemmiltä. Tämän takia on tärkeää tarjota pelaajalle tapoja vaikuttaa pelin kulkuun ja tehdä valintoja. Näin oppijalla on myös mahdollista edetä hänelle sopivalla tavalla ja tahdilla, joka tukee hänen oman oppimistyylinsä ja tapojensa löytymistä.

Kun pelien oppisisällöt esitetään vielä helposti ymmärrettävällä tavalla ja samaistuttavassa narratiivissa, opittava asia on helpompi kokea itselle tärkeäksi ja merkittäväksi. Näin peli aktivoi omakohtaisuudellaan ja saa pelaajaa kiinnostumaan opittavan asian merkityksestä. Kun opittava asia koetaan merkitykselliseksi, motivaatio sen oppimiseen on suurempi. Monipuolisella palautteella voi puolestaan mahdollistaa itsereflektointia, ja sekin on peleissä helppoa toteuttaa. Siitä kerron kuitenkin enemmän seuraavassa osassa.

Tähän päättyy blogisarjamme ensimmäinen osa. Vielä kertauksena, kolme ensimmäistä hyvän opetuspelin kriteeriä ovat:

opetuksellisen sisällön ja pelillisyyden yhdistäminen saumattomaksi kokonaisuudeksi,
-rakenteen, sääntöjen ja tavoitteiden selkeys sekä
aktivointi ja vaikuttamisen mahdollisuuden tarjoaminen.

Tämän blogisarjan toisen osan löydät täältä ja kolmannen osan täältä.

___________

Mikäli tässä kirjoituksessa oli jotain askarruttavaa tai kommentoitavaa, laita meille asiasi sähköpostilla tai kommentina Facebookissa. Liity myös postituslistallemme alta, niin saat joka kuun alussa uutiskirjeemme!

 

Tilaa uutiskirje

ja saat blogikirjoituksemme kerran kuussa suoraan sähköpostiisi.

  • Lassi Puolakka

    Tähän keskustelua kirjoituksesta.