Viime vuosina pelaajakunta ja pelien kohdeyleisöt ovat laajentuneet merkittävästi kattamaan kumpaakin sukupuolta ja useaa ikäluokkaa. Yksi ihmisryhmä on kuitenkin jäänyt hieman ulkopuoliseksi ainakin huomion osalta: ikäihmiset. Senioripelaamisella on paljon hyötyjä esimerkiksi vanhustenhoidossa, joten miksi se ei ole nykyistä suositumpaa? Tämä blogikirjoitus käsittelee ikäihmisten pelaamisen hyötyjä ja nykytilaa.

Videopelien pelaajamäärät ovat kasvaneet viime vuosina paljon. Yksi syy tähän ovat “kasuaalipelit”, eli kepeät ja vähän pelaaville suunnatut pelit, jotka ovat saaneet aiemmin peleistä kiinnostumattomia mukaan. Vaikka kehitystä on tapahtunut, pelaavien ikäihmisten määrä on edelleen verrattain vähäinen, ikäihmisiä ei huomioida paljoa pelimarkkinoilla ja  moni olemassa olevista kasuaalipeleistäkin on ärsykemääränsä, nopean temponsa ja monimutkaisuutensa takia hankala ikäihmiselle.

Miksi useamman ikäihmisen sitten pitäisi pelata? Yksinkertaisesti siksi, että sillä on huomattu olevan hyviä vaikutuksia ja koska ikäihmiset ovat itse kokeneet pelihetket hauskoiksi ja arvokkaiksi. Aiheeseen keskittynyt Senioripelaajat – Senior gamers -blogi esitteli yhteenvedon muutamasta ikäihmisten pelaamista koskevasta kokeilusta ja tutkimuksesta. Senioripelaamisen hyödyiksi mainittiin muun muassa kognitiivisen taitojen ylläpito, uuden teknologian käytön kynnyksen laskeminen, sosialisointi ja pelaamisesta saatu vireys ja ilo. Tutkimuksissa kävi ilmi että seniorit toivoivat peleihin yksinkertaisuutta ja selkeyttä sekä ohjeita äidinkielellä, ja vertasivat niiden pelaamista liikutasuorituksiin. Lisäksi, he toivoivat pelien aiheiden ja teemojen liittyvän heitä kiinnostaviin asioihin, kuten luontoon ja kotitöihin. Pelaamisen hyödyistä on myös puhetta Vanhustyön keskusliiton nettisivuilla. Siellä on esimerkiksi listattu vanhuksille sopivia pelejä ja aihetta tutkineita tutkimuksia.

Pelien antaman ilon ja aktivoinnin lisäksi, niillä on myös mahdollisesti vielä paljon annettavaa esimerkiksi vanhustenhoidolle ja hoitotieteelle.  Senioripelaajien yhteenvedossa, vanhusten parissa työskentelevät sanoivat kokevansa pelien soveltuvan kuntoutus- ja viriketoimintaan, sillä peleistä oppi kehonhallintaa ja pelaaminen oli tapahtumana viihdyttävä ja sosiaalinen. Toinen erittäin mielenkiintoinen esimerkki pelien merkityksestä hoitotieteelle on  Sea Hero Quest -mobiilipeli. Tämän hyötypelin ideana on liikkua merellä käyttäen spatiaalista hahmotuskykyä sekä sijaintien ja reittien muistamista. Peli kysyy pelaajan ikää, sukupuolta ja asuinpaikkaa ja kerää tietoa pelaajan toimista. Näitä tietoja käytetään anonyymeinä dementia-tutkimukseen, sillä tutuissakin paikoissa eksyminen ja spatiaalisen hahmotuskyvyn heikkeneminen ovat yksiä dementian ensioireista. Pelin keräämästä datasta onkin helppo nähdä spatiaalisen hahmotuskyvyn tila, ja sen keräämästä datasta on nähtävissä oireiden ikään, sukupuoleen ja asuinpaikkaan liittyvät korrelaatiot.

Senioripelaaminen ja sen hyödyt ja mahdollisuudet siis tuntuvat olevan tiedossa, mutta miten on pelitarjonnan laita? Onko ikäihmisten vähäinen pelaaminen kiinni sopivien pelien puutteesta? Muutama vuosi sitten Yle uutisoi ikäihmisten pelaamista tutkineesta Join-In-projektista, jossa havaittiin, että eniten ikäihmisten pelaamista haittaavat tai estävät liian vaikeat pelit. Senioripelaajat – Senior gamers -blogikirjoitus kuitenkin esitti, että nykyisestäkin pelitarjonnasta löytyy sopivia pelejä. Senioreita kiinnostaviksi peleiksi mainittiin pulma-, äly-, liikunta- ja musiikkipelit. Etenkin Xbox Kinectin ja Nintendo Wiin liiketunnistukseen perustuvat pelit nimettiin toimiviksi sosiaaliseen yhdessä pelaamiseen, vaikka ne eivät ole varta vasten senioreille suunniteltuja. Nämä pelit myös perustuvat liikkumiseen ja tasapainoon, joten ne toimivat liikunta- ja kehonhallintamielessäkin. Näitä pelatessa tärkeää oli ohjaajan ja tukihenkilön läsnäolo avun ja turvallisuuden takaamiseksi. Toinen asia, joka kirjoituksessa otettiin esille, oli se, että osalle hyvät reaktio- ja hahmottamiskyvyt omaaville ikäihmisille sopivat mainstream-pelit siinä missä nuoremmillekin ikäluokille.

Kenties täysin ikäihmisille suunniteltuja pelejä ei kuitenkaan vielä ole tarpeeksi tai niitä ei ole markkinoitu kunnolla. Kuten Ylen uutinenkin esitti, kyseessä saattaa olla huomiotta jätetyt markkinat, sillä intoa pelaamiseen ikäihmisillä kyllä on. Toisaalta, ikäihmisille suunnatuista peleistä voi olla sen verran vähän kokemusta, että moni pelinkehittäjä ei tiedä tarpeeksi kohderyhmän toiveista ja tarpeista ja pitää suuria panostuksia tälle saralle riskisijoituksina. Taas toisaalta, osalle sopivat jo muutenkin mainstream-pelit. Lisäksi, ikäihmiset ylipäätään vaikuttavat harjautuvan pelaamaan hetken harjoittelun jälkeen, joten kaikille tarve senioreille räätälöidyistä peleistä ei edes ole niin suuri.

Mitä tulee pelien sosiaaliseen vaikutukseen, kenties pelit voisivat toimia myös eräänlaisena siltana sukupolvien väliseen vuorovaikutukseen. Moni isovanhempi pelaa jo esimerkiksi lautapelejä lastenlastensa kanssa, joten miksei sitten digitaalisiakin pelejä? Yhdessä pelaamalla isovanhemmat voisivat oppia lastenlapsilta pelaamisesta, kun taas lapset saisivat pelihetkiin mukaan aikuisen, jonka kanssa keskustella pelin tapahtumista, teemoista ja merkityksistä. Tietenkin peleistä voitaisiin saada lisäpontta ja iloa myös hoitokoteihin ja yksin elävien vanhusten arkeen.

Kaiken kaikkiaan, senioripelaaminen on yksi pelaamisen osa-alue, jolla soisi vielä tapahtuvan kehitystä ja kasvua – ihan jo viihteen ja yhteisen tekemisen tarjoamisen puolesta. Edistysaskelia ainakin ollaan ottamassa myös Suomessa; viime vuoden marraskuussa nimittäin järjestettiin ikäihmisten pelaamista käsittelevä Kaikki pelaa- seminaari. Toivottavasti vastaavia tapahtumia järjestetään vastaisuudessakin.

Onko sinulla kokemusta senioripelaamisen parista? Onko siinä mielestäsi hyödyntämättömiä mahdollisuuksia? Kerro meille mietteesi ja kysy mieleen tulleet kysymyksesi ottamalla yhteyttä sähköpostilla tai kommentoimalla Facebookissa.