Hyöty- ja opetuspeleillä on paljon yhteistä simulaatioiden kanssa:  kummatkin esimerkiksi tähtäävät jonkin tietyn tiedon tai taidon opettamiseen. Tietystä näkövinkkelistä ne voidaankin nähdä kahtena osittain päällekkäisenä ryhmänä opetussovellutuksia. Millä tavoin ne sitten eroavat? Tämä blogikirjoitus käsittelee hyöty- ja opetuspelien ja simulaatioiden yhteyttä sekä niiden vahvuuksia eri käyttötilanteissa.

Opetuskäyttöön tehtyjä digitaalisia sovelluksia – näitä ovat sekä hyöty- ja opetuspelit että simulaatiot. Vaikka niillä on perustavanlaatuisia yhteneväisyyksiä, on niillä myös merkittäviä eroja. Ennen vertailua, on syytä esitellä kummankin opetusformaatin perusasiat.

Hyötypelit

Hyötypelit ovat pelejä, joilla on jokin hyötytarkoitus viihdyttävyyden lisäksi. Tämä hyötytarkoitus voi olla esimerkiksi oppisisällön opettaminen. Opetuspelit ovat nimenomaan hyötypelejä, joiden tarkoitus on viihdyttää sekä opettaa. Näissä opittavaa sisältöä käsitellään peliä pelaamalla, jolloin erilaiset pelimekaniikat ja pelilliset elementit tekevät opiskelusta hauskaa.

Opetus- ja hyötypeleissä ei tarvitse pyrkiä realismiin: niissä on mahdollista laittaa pelaaja toimimaan täysin keksityssä ja mielikuvituksellisessa ympäristössä, joka ei liity oppisisältöön. Tärkeämpää kuin realistisen oppimistilanteen ja -ympäristön kopiointi on tiedon tai taidon oppiminen hauskan ja kiinnostavan kontekstin avulla.

Simulaatiot

Simulaatioissa puolestaan pyritään juurikin luomaan jonkin tiedon tai taidon käyttötilanteesta mahdollisimman tarkka “kopio”. On kuitenkin tärkeä huomata, että tästä kopiosta puuttuvat epäonnistumisesta aiheutuvat haitat. Esimerkiksi, lääkärit voivat huoletta harjoitella leikkauksia tarkoilla simulaatioilla, sillä niissä heidän virheistään ei koidu harmia – toisin kuin oikeissa leikkaussalitilanteissa. Simulaatiot ovatkin erittäin otollisia isoja riskejä sisältävien tehtävien harjoitteluun.

Vaikka simulaatioita tehdään koulutuskäyttöön, tehdään niitä ihan myös viihdetarkoituksiinkin. Näissä realistisesti mallinnetut tilanteet, tapahtumat ja ympäristöt toimivat vetonaulana. Esimerkiksi erilaiset ajosimulaattorit ovat suosittuja viihdepelejä, joissa pelaaja pääsee kokeilemaan erilaisilla urheiluautoilla ajamista. Nämä simuloidut autot ovat mallinnettu mahdollisimman tarkkaan käyttäytymään kuin niiden tosimaailman vastineet. Näin pelaaja pääsee “leikittelemään” erilaisilla autoilla. Myös esimerkiksi lento- ja junasimulaattoreita julkaistaan viihdekäyttöön. Nykyään on myös absurdeja ”vitsi-simulaattoreita”, kuten kesäauton tuunausta simuloiva suomalainen viraali-ilmiö, My Summer Car.

Simulaatiot sekä pelit ja hyötypelit ovat osittain päällekkäisiä ryhmiä.

Yhtäläisyyksiä

Mitä opetuspelien ja simulaatioiden yhteneväisyyksiin tulee, on selvää että opetuksellisuus on kummallekin yhteistä. Niiden opetuksellisuudessa on kuitenkin pieni vivahde-ero: opetus- ja hyötypelit keskittyvät ja soveltuvat enemmän älyyn ja tunteisiin liittyviin tietoihin ja taitoihin, kun taas simulaatiot useimmiten konkreettisten ja “fyysisten” taitojen opetteluun. Esimerkiksi, toimiva opetuspeli autolla ajamisen oppimiseen voisi olla vaikea toteuttaa, sillä autolla ajaminen vaatii ajamisen tuntuman ja rutiinin opettelua, joka onnistuu parhaiten tekemällä. Toisaalta simulaation rakentaminen suomen historian oppimiseen olisi vaikeaa, aikaa vievää ja kenties mahdotonta toteuttaa toimivasti: miten Suomen historia ylipäätään simuloitaisiin?

Hyöty- ja opetuspelit sekä simulaatiot ovat molemmat epäonnistumisille turvallisia ympäristöjä. Yksi ero tässä kuitenkin on se, että simulaatiot usein kuvastavat tilanteita, joissa epäonnistuminen saattaa olla hyvinkin vahingollista, kuten esimerkiksi lentokoneen lentämistä. On syytä myös pitää mielessä, että simulaatioissa ei sinänsä voiteta tai hävitä, vaan nähdään erilaisten ratkaisujen seuraukset. Näiden seurausten näkemisellä on tietenkin suurta opetuksellista arvoa. Opetuksessa ei ole yhtä välttämätöntä oppia vääriä vastauksia samalla tapaa. Väärät vastaukset ja yritykset ovat vain opettavainen polku oikeaan vastaukseen. Kenties voisi tiivistää, että opetuspeleissä opitaan ymmärtämään aihe ja tuntemaan oikeat vastaukset, kun simulaatioissa opetellaan ennen kaikkea tekemään oikein ja tietämään, mitä väärin tekemisestä seuraa.

Eroavaisuuksia

Ehkä perustavanlaatuisin ero opetus- ja hyötypelien sekä simulaatioiden välillä on realismi ja siihen pyrkiminen. Siinä missä opetuspelit voivat sijoittua melkeinpä mihin tahansa ympäristöön, simulaatioiden tulee olla lähellä itse simuloitavaa tilannetta. Tämän realismin ja “käytännönläheisyyden” takia simulaatiot ovatkin useimmiten ensimmäisestä persoonasta kuvattuja, kun taas pelit voivat olla myös kolmannesta persoonasta, pelaajasta erillään olevan hahmon näkökulmasta. Esimerkiksi kirurgien ei ole otollisin opetella leikkaustaitoja fantasiahahmon kautta ja fantasia-miljöössä, kun he tekevät leikkauksia itse ja sairaalaolosuhteissa. Kuitenkin, myös simulaatioissa on vaihtelevia realismin tasoja: on vain valittuihin tekijöihin keskittyviä low fidelity -simulaatioita ja mahdollisimman tarkkaan mallinnukseen keskittyviä high fidelity -simulaatioita. Low fidelity -simulaatioissakin silti jokin osa opittavaa taitoa on mallinnettu tarkkaan, jotta sen voisi simulaatiosta oppia.

Vaikka peleissä on mahdollista käyttää mielikuvituksellisia ympäristöjä ja tapahtumia, voivat ne hyvinkin sijoittua myös realistisiin ja arkisiin ympäristöihin. Näissä ei kuitenkaan “simuloida arkea”, vaan arkinen ympäristö on vain pelin tapahtumien ja sisältöjen konteksti. Arkinen ympäristö voi esimerkiksi tukea opetuspelien oppisisältöä tekemällä siitä helposti tajuttavan ja omaan elämään helpommin yhdistettävän.

Opetuspelit ja hyötypelit sekä simulaatiot omaavat yhteistä rajapintaa.

Milloin simulaatio onkin peli?

Simulaatiot ja opetuspelit ovat siis kaksi omaa opetussovellutusten ryhmää, joilla on eroja, mutta myös selkeää yhteistä rajapintaa. Missä sitten menee simulaatioiden ja opetuspelien raja? Simulaatioilla voi jo itsessään olla joitain pelin piirteitä, kuten narratiivisuutta, tavoitteita, sääntöjä, välitöntä palautetta ja osallistamista. Missä vaiheessa simulaatiosta sitten tulee peli, jos siinä on pelin piirteitä jo valmiiksi?

Yksi tapa ajatella simulaatioiden ja opetuspelien rajaa on se, että jos simulaatio pitäytyy opittavan taidon käyttötilanteiden uudelleenluomisessa, se pysyy myös simulaationa. Siinä vaiheessa kun opittavaa tilannetta ei puolestaan enää täysin mallinneta, vaan sitä tehdään pelin ehdoilla, mennään opetuspelin puolelle. Rajatapauksia ovat sellaiset pelit, joissa tilanne mallinnetaan, mutta sen ympärille on tuotu selkeää pelillisyyttä, kuten esimerkiksi asetettuja tavoitteita ja pisteytystä. Nämä voivat olla niin opetuksellisia kuin viihteellisiäkin simulaatiopelejä.

Simulaatioiden ja opetus- ja hyötypelien vahvuudet

Mitkä ovat kummankin lähestymistavan vahvuudet? Hyöty- ja opetuspeleissä on mahdollista käyttää laajaa pelillisyyttä, luovaa vapautta ja fantasiaa, jotka tekevät oppimisesta hauskempaa ja mielenkiintoista. Pelin teemoja ja ympäristöjä ei ole siis pakko sitoa realismiin, ja tätä voidaan käyttää luomaan oppisisällölle viihdyttävä kehys. Lisäksi, teoreettisen tiedon ja abstraktien käsitteiden opettaminen soveltuu hyöty- ja opetuspeleille paremmin, sillä osaa tiedosta on vaikea ylipäätään simuloida: millainen olisi esimerkiksi kieliopin oppimissimulaattori? Opetus- ja hyötypelit ovat myös vähemmän työläitä luoda – ainakin jos vertaa todellisuutta mahdollisimman tarkkaan mallintaviin high fidelity -simulaatioihin.

Simulaatioissa realismi on taas niiden ehdoton vahvuus. Koska simulaatioissa pyritään mallintamaan opittavan tiedon tai taidon käyttötilanne mahdollisimman tarkkaan, simulaation hallitsemalla voi oppia hallitsemaan itse simuloidun tehtävän. Tämän takia ne ovat hyviä vaikeiden ja vaarallisten taitojen turvalliseen opetteluun kuten myös taitojen, joiden käyttöä pääsee harvoin käytännössä harjoittelemaan. Ja kuten aiemmin mainittiinkin, simulaatiot ovat hyviä juuri “konkreettisten” taitojen opetteluun, jotka vaativat esimerkiksi motoriikkaa tai tilanhahmotusta, sillä simulaatiot ovat niin ikään “käytännössä oppimista”.

__________

Kummallakin lähestymistavalla on siis omat vahvuutensa, erityispiirteensä ja käyttönsä. Jos tiedonnälkä jäi, opetus- ja hyötypelien sekä simulaatioiden eroista ja yhteyksistä on kirjoitettu melko paljon. Tässä on muutama linkki, joista löydät lisää luettavaa.

Marc Prenskyn mielenkiintoinen juttu peleistä ja simulaatioista

Kirjoitus simulaatioiden ja pelien suhteesta ja käytöstä opetuksessa

Kirjoitus pelien ja simulaatioiden eroista sekä simulaatioiden tyypeistä

Mikäli tämä kirjoitus kirvoitti ajatuksia ja kysymyksiä, pistä viestiä Facebookissa tai sähköpostilla. Seuraava blogikirjoitus tulee taas parin viikon päästä! Liity myös postituslistallemme alta, niin saat joka kuun alussa uutiskirjeemme!

Tilaa uutiskirje

ja saat blogikirjoituksemme kerran kuussa suoraan sähköpostiisi.

  • Lassi Puolakka

    Tänne keskustelua kirjoituksesta.