Tämä on Hyvän opetuspelin kriteerit -blogisarjamme kolmas ja viimeinen osa. Sarjan tarkoituksena on ollut esitellä niitä kriteerejä, joita meidän mielestämme opetuspelin tulee täyttää, jotta se olisi opetuksellisuudessaan mahdollisimman hyvä. Tällä kertaa käsiteltävänä on kahdeksasta kriteeristä kaksi viimeistä: pelaajan motivointi ja innostaminen sekä pelin laadukas toteutus ja audiovisuaalinen ilme.
Kuukausi sitten aloittamassamme blogisarjassa käsittelemme hyvän opetuspelin kriteereitä. Ensimmäisessä osassa käsittelimme kolme ensimmäistä kriteeriä. Nyt vuorossa ovat seuraavat kolme: sopiva haaste ja eriytetyn oppimisen mahdollistaminen, toistojen hyödyntäminen sekä jatkuvan palautteen antaminen.
Pelien opetuskäyttö on saanut tuulta purjeisiinsa viime vuosina. Vaikka asenne opetuspelejä kohtaan on vielä varovainen, tarjontaa löytyy silti jo jonkin verran. Tarjokkaiden opetuksellisuuden ja laadun kirjo on kuitenkin melko moninainen. Mitkä muuttujat sitten vaikuttavat opetuspelin laatuun ja toimivuuteen? Pureudumme tähän aiheeseen kolmiosaisessa Hyvän opetuspelin kriteerit -blogisarjassamme, jossa esittelemme teille kahdeksan kriteeriä hyvän opetuspelin tekemiseen.
Arjen ja työnteon digitalisoituminen on herätellyt monet pohtimaan myös hyöty- ja opetuspelien mahdollisuuksia ja vahvuuksia. Kiinnostus on varmasti herännyt niin yksityisissä ja yksittäisissä käyttäjissä, kuin yritysten ja organisaatioidenkin tasolla. Peruslähtökohta on se, että hyvin suunniteltu ja toteutettu hyötypeli palvelee sekä sen tilaajaa että lopullista käyttäjää. Idean ja valmiin pelin välissä on kuitenkin pitkä ja moninainen toteutusvaihe, jonka aikana moni asia voi mennä pieleen, mikäli ongelmiin ei ole osattu varautua. Oman kokemuksemme perusteella listasimme viisi yleisintä kompastuskiviä, joihin matkan aikana voidaan törmätä. Kunkin murikan kohdalla esittelemme myös, miten virheet voidaan välttää tai ratkaista lempeällä mutta jämäkällä projektijohdolla.
© 2019 NordicEdu. NordicEdu Ltd. ALL RIGHTS RESERVED.
