Äänensävyllä on tunnetusti paljon merkitystä keskustellessa, mutta sillä on iso rooli myös pelillistämisen palautteenannossa. Tässä kirjoituksessa pohditaan palautteen sävyä ja sen merkitystä pelillistämisessä.

Hommasin aiemmin syksyllä Nintendon tekemän kuntoiluhyötypelin Ring Fit Adventuren. Peli kiinnosti, koska on hieno nähdä oppimismielessä, minkälaisia ison budjetin hyötypelit ovat, ja tietysti myös, koska pelillistetty kuntoilu kuulosti sangen hyvältä. Ja peli olikin varsin hyvä. Ring Fit Adventuressa kuntoilun ympärille on rakennettu todella pelimäinen roolipeli, jossa kuntoiluliikkeillä päihitetään hirviöitä. Hirviöitä päihittämällä taas saa avattua uusia voimakkaampia kuntoiluliikkeitä, joilla taistella alati vahvempia hirviöitä vastaan. Yksinkertaisetkin pelillistämiskonstit pelissä innostavat: on hieno nähdä tilastoissa alati kasvavia lukuja, kuinka monta vatsalihasliikettä tai kyykkyä on pelin parissa tullut tehtyä.

Luin hieman keskustelua pelistä verkossa ja huomasin, miten pelaajat kehuivat pelin antamaa palautetta ja “äänensävyä”. Peli ei syyllistä, jos kuntoilet huonosti tai harvoin, eikä se kritisoi pelaajan kuntoa. Kun peliä pelaa, peli puolestaan kannustaa ja antaa laajan liudan vinkkejä, jolla voit parantaa kuntoa ja ylläpitää terveyttä pelin ulkopuolellakin. Tämä on minustakin hienosti hoidettu. Keskusteluissa nostettiin vielä esille pesäero Nintendon aiempaan kuntoilupeliin, Wii Fittiin, joka mittasi pelaajan painon, ja koomisen ääniefektin saattelemana ilmoitti pelaajalle tämän olevan ylipainoinen, jos näin oli. Vaikka tarkoituksena olisikin mitata pelaajan lähtötilanne, jota lähteä parantamaan, on ylipainoiseksi julistaminen torvien tuutatessa melko karu startti kuntoilutaipaleelle.

Tämä sai minut miettimään palautteen sävyn merkitystä pelillistämisessä yleensä. Aivan kuten oppimisessa, jota usein pelillistetäänkin, on palautteen sävyllä todella suuri merkitys motivaatiotasoon. Jos palaute keskittyy siihen, kuinka huono olet ja kuinka pitkä matka sinulla on edessä, ei se herätä fiilistä, että “minä pystyn tähän!” Tällöin lähinnä saattaa tuntua siltä, että matka on liian pitkä ja kynnykset liian korkeita. Jos palaute puolestaan kertoo, että hienoa, olet aloittamalla ottanut jo ensimmäisen askeleen ja ensimmäinen virstanpylvääsi on vain tämän tekemisen päässä, on fiilis aivan toinen. Ja virstanpylväistä ja saavutuksista sitten onkin hyvä hehkuttaa, kunhan ei hehkuta aivan jokaisesta pikkuasiasta. Hyväkin palaute kokee inflaation, jos sitä tulee liikaa, ja saattaa jopa tuntua kiusalliselta, jos merkityksettömän pieniä asioita nostetaan aina jalustalle. Tähänkin on tullut törmättyä.

On kuitenkin huomioitavaa, että palautteen sävyyn pätee sama kuin pelillistämiseen yleensä: tulee tuntea kohdeyleisö ja käyttötarkoitus. Jotkut käyttäjät saattavat kaivata ankarampaa palautetta sisuuntuakseen ja jotkut käyttötarkoitukset voivat edellyttää erittäin yksityiskohtaista virheisiin keskittyvää palautetta, esimerkiksi jos virheiden kitkeminen on äärimmäisen tärkeää ja tällainen palaute helpottaa siinä. Mutta uskon kyllä, että useimmiten palautteen kannattaa olla nimenomaan kannustavaa ja käyttäjän kehitykseen keskittyvää.

____________

Mitä ajatuksia sinulla on palautteen sävystä? Onko sinulla jotain kysyttävää kirjoituksesta? Laita viestiä alla olevaan kommenttiboksiin, Facebookkiimme tai sähköpostiimme! Liity alta myös postituslistallemme, niin saat joka kuun alussa uutiskirjeemme. Uutiskirjeessämme on viimeisimmät blogitekstimme ja kuulumisemme kerrattuna.

Tilaa uutiskirje

ja saat blogikirjoituksemme ja podcastimme kerran kuussa suoraan sähköpostiisi.