Työn tekeminen on muuttunut historiankirjojen sivujen kääntyessä sangen suuresti. Työ ei ole enää ankeaa ja ankaraa hengenpitimiksi puurtamista vaan esimerkiksi tietotyö on vaihtoehto, ei elinehto. Tässä kirjoituksessa käsitellään tätä työkokemuksen murrosta sekä sitä, mitä asian tiimoilta on tulevaisuudessa hyvä huomioida.

Länsimaisen ihmisen työpäiväkokemuksen tahdit lyötiin luonnollisesti menneiden vuosisatojen suurimman auktoriteetin, kirkon toimesta. “Otsa hiessä on sinun leipäsi syömän”, kerrottiin Jumalan sanoneen Evalle ja Aatamille, kun hän karkoitti piruparat paratiisista. Ja kyllähän tämä käsitys työstä ja ankeudesta ostettiinkin satojen vuosien ajan. Työtä ja työnantajaa on joskus jopa kuulunut vihata, koska työ on kurjaa ja työnantaja riistää.

Kun työtä tehtiin hengen pitimiksi, siellä viihtyminen oli toisarvoista. Tärkeintä oli, että työstä sai elannon. Kun kyseessä oli ruoan metsästykseen verrattavissa oleva pakollinen toimi, ei mukavuuteen tai hauskuuteen ollut kenelläkään ollut tarvetta saatikka halua panostaa. Työvoimaa oli riittävästi saatavilla ja toisaalta, jos työntekijä saisi elannon jotenkin helpolla, hän lopettaisi työn. Kuten ruokaa itselleen metsästävä ihminen lopetti metsästämisen, kun pystyi saamaan ruokaa pellosta ja myöhemmin toreilta ja kaupoista.

Pakko ja vapaaehtoisuus ovat työelämässä kuin vesi ja öljy. Ne eivät sekoitu. Kun jotain tekee pakosta, tekee sitä hammasta purren ja otsa hiessä. Kun joku asia on vapaaehtoista ja se on mukavaa valmiiksi, aletaan miettiä, kuinka se olisi vielä mukavampaa. Keskustelun työpäiväkokemuksesta sysäsi siis alkuun se tosiasia, että työ ei ole enää pakollinen toimi hengissä pysymiseksi.

Yhteiskunnan kehittyessä länsimaiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi työ ei siis enää ole elinehto vaan vaihtoehto. Varsinkin modernilla tietotyöläisellä on lukemattomia uusia tapoja hyödyntää osaamistaan. Perinteinen työsuhde protestanttisine viitekehyksineen ei enää toimikaan. Tämä myös siksi, että työnantaja ei enää ole vanhanaikaista valtaa käyttävä työnantaja vaan enemmänkin työoperaattori, joka välitää osaamista eteenpäin.

Osaamispalapelin ja työpäiväkokemuksen hallinta ovat moderneja johtamisen haasteita, joihin vanhat toimintatavat ja järjestelmät sopivat perin huonosti. Työstä rakentuu tehtävien sijaan kokonaistarina, jota kuljettamaan tarvitaan uusia tapoja. Ihmisten fyysisten etäisyyksien kasvaessa, osaamisten kärjen terävöityessä ja muussa tietotyön murroksessa joudutaan miettimään myös kuinka digitaaliset alustat tukevat kulttuurisia, arvopohjaisia ja yhteisöllisiä tapoja tehdä asioita. Ei siis pelkästään sitä, kuinka itse työ hoituu.

____________

 

Mikäli sinulla on kysyttävää tämänkertaisesta kirjoituksesta, voit ottaa meihin yhteyttä sähköpostilla, Facebook-viestillä tai alla olevalla kommenttiboksilla. Liity alta myös postituslistallemme, niin saat joka kuun alussa uutiskirjeemme, jossa on viimeisimmät kuulumisemme ja blogitekstimme kerrattuna.

Tilaa uutiskirje

ja saat blogikirjoituksemme kerran kuussa suoraan sähköpostiisi.